Yrittäjä, alkoholisti ja tanssitaiteilija
Täysin eri ihmiset. Täysin eri tilanteet.
Yrittäjä makaa aamuyöllä hereillä ja laskee mielessään, kuinka moneksi kuukaudeksi rahat riittävät. Toimeksiantoja ei juuri nyt ole tiedossa.
Entä jos en löydä seuraavaa asiakasta? Mitä jos rahat loppuvat? Olenko tehnyt elämäni suurimman virheen?
Alkoholisti tietää, ettei hänen pitäisi juoda. Mutta päässä on taas alkanut tuttu meteli. Ahdistaa. Ajatukset kiertävät kehää. Hän tietää kokemuksesta, että muutama lasillinen auttaa.
Kun vain saisin tämän olon loppumaan.
Ballerina seisoo juuri ennen esitystä lavan takana. Hän on harjoitellut vuosia. Hänen kehonsa osaa sen, mitä kohta pitää tehdä. Silti päässä pyörii pelottavia ajatuksia.
Mitä jos teenkin virheen? Mitä yleisö ja muut tanssijat ajattelevat? Olenko tarpeeksi hyvä?
Kolme aivan erilaista ongelmaa. Vai ovatko?
Sydney Banksin 1970-luvulla esiin tuomat Kolme periaatetta – Mieli, Tietoisuus ja Ajatus – tarjoavat kiinnostavan tavan katsoa sitä, mitä näissä kolmessa tilanteessa tapahtuu.
Banks ei kehittänyt menetelmää ajatusten hallitsemiseen, tunteiden säätelyyn tai paremman elämän rakentamiseen.
Hän osoitti johonkin paljon perustavampaan.
Entä jos olemme ymmärtäneet väärin sen, mistä kokemuksemme syntyy?
1. Ensimmäinen väärinkäsitys: Ajattelu auttaa
Kun jokin asia huolestuttaa meitä, teemme yleensä jotain hyvin inhimillistä. Alamme ajatella sitä enemmän.
Yrittäjä käy aamuyöllä läpi vaihtoehtoja. Hän laskee rahat uudestaan. Miettii ensi kuuta, ensi kevättä ja kaikkea sitä, mikä voisi mennä pieleen. Minun täytyy ratkaista tämä.
Alkoholistin päässä pyörii toinen kehä. Miksi minulla on tällainen olo? Miksen pysty lopettamaan? Miten saan tämän loppumaan? Mitä enemmän hän ajattelee oloaan ja ongelmiaan, sitä suuremmalta ne tuntuvat.
Ballerina yrittää varmistaa onnistumisensa. Muista se tärkeä kohta. Älä tee virhettä. Rentoudu. Älä ajattele yleisöä. Ole itsevarma. Ja samalla hän tarkkailee itseään yhä enemmän.
Mutta entä jos juuri ajattelu ylläpitää kokemusta, josta yritämme ajatella itsemme ulos?
Ajatukset tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla
Sydney Banks kutsui kykyämme luoda ajatuksia Ajatuksen periaatteeksi.
Ajatuksia syntyy jatkuvasti. Osa niistä on hyödyllisiä, osa kummallisia, osa pelottavia. Ja hetken päästä mielessä voi olla jotain aivan muuta.
Ongelma ei ehkä olekaan se, että mieleemme tulee ajatus rahat loppuvat, tarvitsen drinkin tai en ole tarpeeksi hyvä.
Ongelma syntyy, kun emme enää näe sitä ajatuksena.
Yrittäjän pankkitilillä on tietty määrä rahaa. Se on tosiasia. Mutta pankkitilillä ei lue: Et löydä enää koskaan asiakkaita. Olet tehnyt elämäsi suurimman virheen. Ne ovat ajatuksia.
Ballerina ei voi tietää, mitä yleisössä olevat ihmiset hänestä ajattelevat. Silti hän voi kärsiä valtavasti siitä, mitä hän ajattelee heidän ajattelevan.
Ja pulloon tarttuva ihminen voi olla täysin vakuuttunut: En kestä tätä oloa. Tarvitsen jotain, joka saa tämän loppumaan.
Ajatus näyttää todellisuudelta. Juuri siinä piilee seuraava väärinkäsitys.
2. Toinen väärinkäsitys: Olosuhteeni saavat minut tuntemaan näin
Meistä näyttää siltä, että tunnemme sen, mitä elämässämme tapahtuu.
Rahatilanne aiheuttaa huolen.
Sisäinen levottomuus synnyttää tarpeen juoda, johon alkoholi taas auttaa.
Yleisö aiheuttaa esiintymisjännityksen.
Jotain tapahtuu ulkopuolellamme ja me reagoimme siihen sisällämme.
Kolme periaatetta kääntää osoittimen toisin päin
Ajattele mielessäsi sitruunaa. Kirkkaankeltaista, mehukasta sitruunaa. Leikkaa se kahtia ja tunne sitruunan tuoksu ja miten sitruunan mehu valuu leikkausviillosta. Tartu sitruunaan ja purista sen mehua suoraan suuhusi.
Jos suussasi tapahtui juuri jotain, sitruuna ei tehnyt sitä. Sinulla ei ole oikeasti sitruunaa. Ajatus sitruunasta riitti synnyttämään kokemuksen.
Tietoisuus tekee ajatuksistamme koettavia.
Tietoisuuden periaate selittää, että emme vain ajattele, vaan ajatuksemme voivat näyttää, tuntua ja kuulostaa kehossamme täysin todellisilta.
Siksi yrittäjä voi maata lämpimässä turvallisessa vuoteessaan ja kokea tänään pelottavan tulevaisuuden, jota ei vielä ole. Ajatus rahat loppuvat voi valvottaa aamuyöllä ja tuntua musertavana puristuksena rinnassa.
Ajatus muut pitävät minua huonona voi saada kokeneen esiintyjän sydämen hakkaamaan, kädet tärisemään ja lihakset jännittymään.
Ajatus tarvitsen drinkin voi tuntua niin todelta, ettei se tunnu enää ajatukselta. Se tuntuu tarpeelta.
Tämä on yksi ihmisen kokemuksen suurista illuusioista:
Emme koe ajattelevamme ajatuksia todellisuudesta. Koemme todellisuuden olevan sellainen kuin ajattelemme.
Ajatus antaa kokemukselle muodon.
Tietoisuus tekee siitä elävän.
Ja koska kokemus tuntuu todelta, etsimme luonnollisesti ratkaisua sieltä, mistä kuvittelemme kokemuksen tulevan.
Rahasta.
Pullosta.
Muiden hyväksynnästä.
Tästä pääsemme ehkä kaikkein suurimpaan väärinkäsitykseen.
3. Kolmas väärinkäsitys: Olen kunnossa sitten kun…
Kun saan seuraavan toimeksiannon, voin taas hengittää.
Kun saan tämän metelin päässäni loppumaan, voin olla rauhassa.
Kun tiedän, että nuo ihmiset arvostavat minua, voin esiintyä vapaasti.
Olen kunnossa kun.
Tämä ajatus on niin tavallinen, että tuskin huomaamme sitä. Olen kunnossa kun tilillä on riittävästi rahaa. Kun työtilanne varmistuu. Kun toinen ihminen hyväksyy minut. Kun onnistun. Kun ahdistus loppuu. Kun saan jotain, mikä muuttaa oloni.
Yrittäjä, alkoholisti ja tanssija etsivät eri asioita, mutta niiden takana on sama oletus:
Tarvitsen jotain itseni ulkopuolelta, jotta voin olla turvassa, rauhassa ja onnistua.
Mielen periaate osoittaa aivan toiseen suuntaan.
Hyvinvointi, rauha, viisaus, luottamus ja kyky nähdä uutta eivät ole asioita, joita meidän täytyy rakentaa itsellemme ulkoisista olosuhteista.
Ne kuuluvat ihmisyyteen.
Banks puhui synnynnäisestä hyvinvoinnista ja viisaudesta – innate health ja innate wisdom.
Ajattelumme voi peittää ne näkyvistä, joskus hyvinkin tehokkaasti.
Mutta ne eivät katoa.
Kun esiintyjä unohtaa itsensä
Olen coachannut esiintyjiä, joille muiden ihmisten ajatukset ovat tuntuneet lähes lamauttavilta. Tanssijoita, muusikoita, kouluttajia.
Mitä enemmän esiintyjä tarkkailee itseään – Miltä näytän? Teenkö tämän oikein? Mitä muut ajattelevat? – sitä vaikeammaksi tekeminen voi muuttua.
Sitten musiikki alkaa.
Jossain vaiheessa esiintyjä unohtaa itsensä. Hän ei enää ajattele yleisöä. Ei mieti jokaista liikettään. Ei yritä näyttää hyvältä. Hän tanssii.
Urheilussa, musiikissa, kuvataiteessa, kirjoittamisessa, esiintymisessä ja monessa muussa, jopa työssä, puhutaan flow’sta tai zonesta. Flow-tilassa ihminen on ikään kuin kokonaan sisällä siinä, mitä tekee. Tanssija muuttuu tanssiksi. Soittaja musiikiksi. Taiteilija maalaukseksi. Sanat tulevat puhujan suusta kuin itsestään.
Mistä itsevarmuus tuli? Yleisö ei muuttunut. Kukaan ei käynyt kuiskaamassa ballerinan korvaan, että kaikki katsomossa varmasti arvostavat häntä. Itsevarmuus oli hänessä koko ajan.
Entä yrittäjä? Pankkitilille ei ilmesty rahaa oivalluksen voimalla. Mutta huolestuja voi huomata jotain muuta. Juuri nyt kaikki on hyvin. Minun ei tarvitse, enkä edes voi, ratkaista koko loppuelämääni aamuyöllä voidakseni kokea rauhaa tässä hetkessä. Kun mieli ei enää pyöritä samaa ongelmaa, tilalle voi tulla jotain aivan muuta. Uusi ajatus. Puhelu, jonka voisi soittaa. Mahdollisuus, jota ei ollut huomannut. Seuraava askel.
Entä alkoholi? Jos alkoholi on monta kertaa hiljentänyt sisäisen metelin, on ymmärrettävää alkaa uskoa, että rauha tulee pullosta. Mutta Kolmen periaatteen näkökulmasta kysymys kuuluu:
Entä jos se rauha, jota ihminen etsii päihteestä, onkin jo hänessä itsessään sisäänrakennettuna?
Entä jos hän on erehtynyt sen lähteestä?
Tätä näkökulmaa on käytetty myös Kolmeen periaatteeseen pohjautuvassa päihdetyössä. Tarkoituksena ei ole opetella ajattelemaan oikeita ajatuksia tai taistella jokaista halua vastaan, vaan nähdä ja oivaltaa jotain perustavanlaatuista siitä, miten oma kokemus syntyy.
Kun ihminen näkee ’tarvitsen tämän’ pelkkänä ajatuksena eikä kiistattomana tosiasiana, hänen suhteensa koko kokemukseen voi muuttua.
Kolme periaatetta, yksi prosessi
Yrittäjä, alkoholisti ja ballerina.
Kolme täysin erilaista elämäntilannetta. Mutta jokaisessa tapahtui sama asia. Ajatus antoi kokemukselle muodon. Tietoisuus teki siitä elävän ja todentuntuisen. Mieli oli kaiken aikaa taustalla – elämän energia ja älykkyys, josta kykymme uuteen ajatteluun ja synnynnäiseen hyvinvointiin nousee.
Kaikki kolme maailmaa tuntuivat todellisilta. Kunnes jokainen näki jotain uutta. Turvallisuus ei ala siitä, että pankkitililläni on tietty määrä rahaa. Rauha ei olekaan pullossa vaan minussa sisäänrakennettuna. Rohkeus ja itsevarmuus ei synny siitä, että yleisö hyväksyy minut.
Etsimme oikeita asioita, mutta väärästä suunnasta.
Kolme periaatetta eivät lupaa elämää ilman ongelmia. Ne osoittavat johonkin perustavanlaatuisempaan: kokemuksemme elämästä syntyy sisältä ulospäin.
Meillä on kyky rauhaan. Kyky uuteen ajatukseen. Kyky nähdä toisin.
Se on sisällämme koko ajan. Joskus se on vain ajatustemme alla piilossa.
Ja kun sen näkee, koko maailma muuttuu. Sisältä ulospäin.
PS. Sydney Banks puhui myös alkoholismista juuri tämänkaltaisena perustavanlaatuisena väärinkäsityksenä siitä, mistä etsimämme hyvä olo ja mielenrauha tulevat. Jos aihe kiinnostaa, tässä voit kuunnella Banksin kuvaavan asiaa omin sanoin:
Sydney Banks – Alcoholism:
https://www.youtube.com/watch?v=w2lRpPauTAY
Kuva: Miisa Helenius, Mitä jos kaikki ei olekaan sitä miltä se näyttää?
