Kuvittele, että sinulta on viety lähes kaikki.
Koti. Omaisuus. Läheiset. Vapaus liikkua. Mahdollisuus päättää siitä, mitä omalle kehollesi seuraavaksi tapahtuu.
Viktor Frankl joutui kokemaan tämän toisen maailmansodan keskitysleireillä. Silti juuri noissa äärimmäisissä olosuhteissa hän teki havainnon, josta tuli myöhemmin keskeinen osa hänen ajatteluaan: vaikka ihminen ei voi aina valita olosuhteitaan, kaikkea vapautta häneltä ei silti voida ottaa pois.
Jäljelle jää aina vapaus suhtautua siihen, mitä tapahtuu.
Kun luin Franklin ajatuksia ensimmäisiä kertoja, pidin niitä kiinnostavina, mutta hieman abstrakteina. Tietenkin olisi hienoa pystyä valitsemaan suhtautumisensa asioihin. Mutta miten se oikeastaan tehdään silloin, kun elämä todella sattuu?
Ymmärsin siitä jotain vasta paljon myöhemmin.
Ajatus ei ole käsky
Olin juuri eronnut pitkästä ihmissuhteesta ja samaan aikaan työpaikallani muutosneuvottelujen kohteena. Elämässä oli yhtä aikaa vähän turhan monta liikkuvaa palikkaa.
Yhtenä erityisen ahdistavana hetkenä makasin kotona sohvalla ajatusteni kanssa.
Sitten tapahtui jotain.
Näin ajatuksen tulevan.
En enää vain ajatellut sitä, vaan ikään kuin näin sen ilmestyvän mieleeni. Ajatus nousi jostain – mistä ajatukset sitten ikinä tulevatkaan – ja hetken päästä sen tilalle tuli toinen.
Yhtäkkiä näin jotain, mitä en ollut aikaisemmin ymmärtänyt.
Ajatus on vain ajatus. Ajatus ei ole käsky.
Minun ei tarvinnut uskoa sitä. Minun ei tarvinnut toimia sen mukaan. Minun ei tarvinnut edes saada sitä pois päästäni.
Saatoin antaa sen tulla, katsella sitä ja antaa sen mennä.
Ulkoisesti mikään ei ollut muuttunut. Olin edelleen eronnut. Muutosneuvottelut olivat edelleen käynnissä. Minulla ei ollut yhtään sen enempää tietoa tulevaisuudestani kuin viisi minuuttia aikaisemmin.
Mutta jotenkin suhteeni siihen, mitä mielessäni tapahtui muuttui. Ja sen mukana muuttui koko kokemukseni.
Mitä vapaa tahto oikeastaan tarkoittaa?
Myöhemmin olen ymmärtänyt tuota hetkeä paremmin Sydney Banksin ajattelun kautta.
Banks puhui paljon ajatuksen ja tietoisuuden luonteesta sekä ihmisen vapaudesta. Vapaus ei kuitenkaan hänen ajattelussaan tarkoittanut sitä, että meidän pitäisi pystyä hallitsemaan mielemme jokaista liikettä.
Päinvastoin.
Ajatuksia tulee ja menee. Joskus näemme ne kevyesti ajatuksina, kuin katselisimme pilviä taivaalla. Joskus olemme täysin vakuuttuneita ajatuksistamme. Jokin ajatus nappaa meidät mukaansa niin tehokkaasti, ettemme sillä hetkellä koe minkäänlaista vapautta.
Sekin kuuluu ihmisyyteen.
Banksin mukaan todellinen vapaus ei siis synny siitä, että opimme kontrolloimaan ajatuksiamme paremmin. Se syntyy siitä, että ymmärrämme, ettei meidän tarvitse.
Tuo on oikeastaan aika huikeaa. Ajatus voi olla mielessäni ilman, että minun täytyy tehdä sille mitään. Voin toimia sen mukaan tai jättää toimimatta. Voin pitää sitä merkittävänä tai huomata hetken päästä, että koko asia näyttääkin aivan erilaiselta.
Joskus kuitenkin unohdan kaiken tämän ja olen täysin oman ajatteluni vietävänä.
Sekään ei tarkoita, että jokin olisi mennyt pieleen. Se on ihmisenä olemista.
Frankl ja Banks katsoivat samaa asiaa eri suunnista
Mitä enemmän olen vuosien varrella lukenut Viktor Franklia ja Sydney Banksia, sitä enemmän minusta on tuntunut, että heidän ajattelussaan on kiinnostava yhteys.
En väitä, että he sanoivat saman asian. Heidän lähtökohtansa, käsitteensä ja elämäntyönsä olivat hyvin erilaisia.
Mutta ehkä he osoittivat kohti jotain samaa totuutta.
Frankl tarkasteli ihmisen vapautta olosuhteiden keskellä. Hän oli kokenut äärimmäisellä tavalla sen, kuinka lähes kaikki ulkoinen voidaan ottaa ihmiseltä pois. Silti ihmiseen jää jotakin, jota olosuhteet eivät täysin määrää.
Banks puolestaan tarkasteli kokemuksen syntymistä sisältäpäin. Hänen ajattelunsa auttaa näkemään, ettei vapautemme riipu myöskään siitä, pystymmekö hallitsemaan kaikkea sitä, mitä omassa mielessämme tapahtuu.
Frankl löysi vapauden olosuhteiden keskeltä.
Banks löysi vapauden ajattelumme keskeltä.
Tämä ajatus ei ole jäänyt vain filosofiaksi. Jacqueline Hollows on 3P opettaja, jonka olen tavannut useassa eri tapahtumassa. Hänen perustama Beyond Recovery liike on vienyt Sydney Banksin ymmärrystä brittiläisiin vankiloihin.
Eräs ohjelmaan osallistunut vanki kuvasi oivallustaan näin:
”Vapaus ei ole paikka, vaan mielentila. Se on meidän kaikkien ulottuvilla riippumatta siitä, missä olemme.”
Aika pysäyttävä ajatus ihmiseltä, vankilan seinien sisäpuolelta sanottuna.
Vapaus ei ehkä olekaan hallintaa
Me käytämme paljon energiaa yrittäessämme saada elämää hallintaan.
Yritämme järjestää olosuhteemme sellaisiksi, että voisimme viimein olla rauhassa. Yritämme tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ja jos sekään ei onnistu, saatamme yrittää saada ainakin oman päämme järjestykseen.
Ajatella positiivisemmin. Päästä eroon vääristä ajatuksista. Hallita tunteitamme. Löytää oikean asenteen.
Mutta entä jos vapaus ei löydykään hallinnan lisäämisestä?
Frankl ei voinut hallita ympärillään tapahtuvia asioita.
Me emme pysty täysin hallitsemaan omaa ajatteluamme.
Silti kummankaan ei tarvitse tarkoittaa, että olemme täysin olosuhteidemme uhreja tai ajatustemme vankeja.
Minulle tämä on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joita olen mielen toiminnasta ymmärtänyt.
Minun ei tarvitse saada maailmaa järjestykseen voidakseni kokea rauhaa.
Minun ei tarvitse edes saada omaa päätäni järjestykseen.
Riittää, että huomaan jälleen yhden ajatuksen lipuvan ohi ja muistan, ettei minun tarvitse lähteä sen mukaan.
Ehkä juuri siinä on yksi ihmisyyden kummallisimmista vapauksista:
emme voi hallita kaikkea, mitä meille tapahtuu. Emme edes kaikkea, mitä mielessämme tapahtuu. Ja silti voimme olla vapaita.
Miisa Helenius on yli 25 vuotta liiketoiminnan, IT:n ja digitaalisten palveluiden muutoksia johtanut muutosjohtaja, kirjoittaja ja kestävän luovuuden puolestapuhuja. Hän tutkii, miten ihmiset ja organisaatiot uudistuvat kestävällä tavalla.
Kuva: Miisa Helenius, Zamoran vanha kaupunki, Espanja
