Metaania on ilmakehässä ennätysmäärä
Valmistelimme kestävän kehityksen projektisuunnitelman esittelyä oppilaitoksemme johtoryhmälle, kun keskustelumme kääntyi viimeisimpiin kestävyysaiheisiin seminaareihin, joissa olimme olleet.
Puheiden äänenpainot tapahtumissa olivat monelta osin sydäntä särkeviä. Yksi meistä oli ollut kuuntelemassa maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeriä Petteri Taalasta, jonka herättävin aihe oli ilmakehän metaanipäästöjen ennätysmäinen kasvu.
Viime vuosi rikkoi edellisen vuoden kasvuluvut, jotka nekin olivat ennätyskorkeat. Ilmakehän metaanipitoisuus on nyt noin 15 prosenttia korkeampi kuin vuosien 1984–2006 keskiarvo ja selvästi yli kaksinkertainen verrattuna aikaan ennen teollistumista.
Ahdistusta, kyynisyyttä vai toivon pilkahduksia
Tällaisia puheenvuoroja kuunnellessa ja uutisia lukiessa useat meistä tuntevat suurta epätoivoa. Jotkut todella ahdistavia tunteita. Osa voi tunnistaa itsessään kyynisyyden: Mikä vaikutus minulla muka voisi olla, jotta asiat olisivat jotenkin toisin?
Useilla alueilla tapahtuu kuitenkin muutosta hyvään suuntaan. Voidaan tietysti argumentoida, että muutos on liian hidasta. Ja näin varmasti on. Me ihmiset olemme kuitenkin aina olleet huonoja ennustamaan tulevaisuutta. Emme yksinkertaisesti tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ainoa mitä oikeasti osaamme tehdä on kuvitella.
Minusta on toivoa herättävää, että yhä useammat ihmiset ja etenkin yritykset ovat heränneet tekemään pienempiä ja isompia ilmasto- ja ympäristötekoja, sekä vaatimaan samaa sidosryhmiltään.
3,5 % sääntö luo toivoa ihmiskunnan kyvystä muuttua
Ihmisillä on läpi historian uskomaton ollut kyky ratkaista isoja ja vaikeita ongelmia. Useimmiten se on vaatinut meiltä yhteistyötä. Mitä isommat massat ovat lähteneet tekemään muutosta, sen nopeampaa muutos on ollut.
Sitran Tulevaisuustaajuus käsikirjan mukaan maailmanhistoriassa runsaasti esimerkkejä siitä, miten pienen ihmisryhmän tekemisestä on lähtenyt vyörymään mullistavia seurauksia – niin hyvässä kuin pahassa.
Tutkimuksissa väkivallattomista kansalaisliikkeistä on havaittu kiinnostava yhteys laajan osallistumisen ja liikkeiden onnistumisen välillä. Tunnetuksi on tullut niin sanottu 3,5 prosentin sääntö: historiallisessa aineistossa liikkeet, jotka onnistuivat mobilisoimaan aktiivisesti noin 3,5 prosenttia väestöstä, olivat poikkeuksellisen menestyksekkäitä.
Minua kiinnostaa siinä ennen kaikkea ajatus siitä, kuinka pieni osa ihmisistä voi joskus käynnistää paljon itseään suuremman muutoksen.
Itselleni usko ihmisten kykyyn toimia yhdessä kriisin hetkellä kirkastui, kun kuulin tarinan floridalaiselta uimarannalta, jossa kokonainen perhe meinasi hukkua yrittäessään pelastaa voimakkaan virtauksen mukanaan viemää pientä poikaa. Rannalla olleet ihmiset muodostivat spontaanisti ihmisketjun, jonka avulla kaikki yhdeksän perheenjäsentä saatiin pelastettua. Vaikka tilanne oli äärimmäisen vaikea, kukaan ei menehtynyt. Paraskaan uimari ei olisi selvinnyt tehtävästä yksin. Yhteistyö oli ratkaisun avain.
Mielen toiminnan ymmärrys auttaa näkemään asioita uudella tavalla
Olen seurannut mielenkiinnolla esimerkiksi suomalaista Jalotofua valmistavaa kasvuyhtiö Oy Soya Ab:ta. Yritys toteutti omalle tontilleen biokaasulaitoksen, joka otettiin käyttöön syksyllä 2022. Laitos hyödyntää tehtaan sivuvirtoja vihreän energian tuottamiseen tehtaan omaan käyttöön. Samalla kierrätetään sivuvirtojen ravinteet maatalouteen parantamaan kotimaisen ruoantuotannon huoltovarmuutta.
Tällaisia ympäristötekoja ja investointeja ei yleensä tehdä kyynisestä tai ahdistuneesta mielestä, vaan uskosta siihen, että jokainen meistä voi muuttaa maailmaa ja tulevaisuutta, yksi ympäristöteko kerrallaan.
Tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja sitä syntyy vain, kun alamme ymmärtää, että meillä on mahdollisuus nähdä asiat uudella tavalla. Ajatella toisin, kuin nyt ajattelemme. Kun toimimme selkeästä, hyvinvoivasta ja rauhallisesta mielestä toiminnallamme on enemmän positiivista vaikutusta, joka tarttuu muihin.
Ympäristö ja mieli blogin tarkoitus on valaista pimeää
Tämän blogin tarkoitus on auttaa sinua näkemään valonpilkahduksia siellä, missä kaikki eivät niitä näe.
Miksi se on minulle tärkeää? Siksi, että olen itsekin kokenut samoja ahdistuksen ja kyynisyyden tunteita. Tunnen joskus edelleen. Se on aivan luonnollista, jopa tärkeää ja tarpeellista, koska meidän on toimittava. Itselleni erona on, että nyt tiedän miten elää negatiivisten ajatusten ja tunteiden kanssa niin, että ne eivät hallitse elämääni. Päinvastoin ne ovat nyt positiivinen muutosvoima, joka on luo elämääni merkityksen tunnetta. Voisi jopa ajatella, että olen löytänyt elämälleni tarkoituksen. Tulen kirjoittamaan bogissani mielestä ja mielen toiminnasta sekä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Mitä ne tarkoittavat? Miten löydämme rauhallisen mielen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin? Puhun ja kirjoitan myös ilmastoviestinnästä, ympäristötarinankerronnasta sekä kolmesta periaatteesta (The Three Principles), joka on filosofia, jolle pohjaan ymmärrykseni siitä, miten me ihmiset rakennamme kokemuksemme elämästämme hetkestä toiseen.
Tervetuloa blogiini! Tämä oli blogini ensimmäinen postaus. Kiitos kun luit sen loppuun.
3,5 PROSENTIN SÄÄNTÖ Tutustu tarkemmin esimerkiksi esimerkiksi BBC:n artikkelin The ’3.5% rule’: How a small minority can change the world (2019) avulla. Tai Chenoweth, E. & Stephan, M. J. (2011): Why Civil Resistance Works. The Strategic Logic of Nonviolent Conflict Columbia University
Neljä vuotta myöhemmin (5.9.2026)
Tämä oli Ympäristö ja mieli blogin ensimmäinen kirjoitus, jonka olen sittemmin siirtänyt osoitteesta ymparistojamieli.fi osoitteeseen miisahelenius.com. Olen myös muuttanut blogini nimeksi Kestävän luovuuden blogi.
Kun luen sitä nyt neljä vuotta myöhemmin, huomaan hymyileväni. Ajatteluni on matkan varrella muuttunut ja ehkä ennen kaikkea syventynyt.
Uskon edelleen, että meidän on mahdollista päästä ahdistuksesta ja kyynisyydestä selkeämpään ja rauhallisempaan mielentilaan. Itse asiassa uskon siihen nyt vielä enemmän kuin tätä kirjoittaessani.
Oma kokemukseni on, että kun tunnistan ajattelevani, ajatukset menettävät osan vakavuudestaan. Niistä tulee vähän kuin taustamelua, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Kun mieli rauhoittuu, näemme usein enemmän vaihtoehtoja kuin hetkeä aikaisemmin.
Sillä on merkitystä, koska yksi asia ei ole muuttunut.
Uskon edelleen ihmisen hämmästyttävään kykyyn nähdä jotain, mitä hän ei vielä hetkeä aikaisemmin nähnyt. Keksiä uusia ratkaisuja. Muuttaa suuntaa. Tehdä yhteistyötä. Luoda jotain, mitä ei vielä ole olemassa.
Varmaankin juuri sitä olen kaikki nämä vuodet yrittänyt ymmärtää ja kiteyttää.
Kun katsomme ihmiskunnan aiheuttamia ongelmia, on helppo nähdä ihminen ongelmana.
Mutta entä jos sama luovuus, jolla olemme rakentaneet tämän maailman, on myös kykymme rakentaa jotain toisenlaista?
Ehkä ihmiskunta on sekä ongelma että ratkaisu.
Ja juuri siksi sillä, miten käytämme luovuuttamme, on väliä.
Kuva: Miisa Helenius, Katutaidetta Zamorassa, Espanjassa
