Maailmassa ei ole mitään vikaa – mutta ajattelussamme voi olla

Joskus näyttää siltä, että maailma on täysin sekaisin.

Ilmastonmuutos etenee, luonnon monimuotoisuus vähenee, vesistöihin ja maaperään päätyy aineita, joiden ei pitäisi siellä olla. Uutisvirtaa seuraamalla ei ole kovin vaikeaa päätyä ajatukseen, että olemme onnistuneet sotkemaan kaiken perusteellisesti.

Ja aika paljon olemmekin sotkeneet.

Silti olen alkanut miettiä, onko aivan sama asia sanoa, että maailmassa on paljon korjattavaa kuin sanoa, että maailma on rikki.

Luonto ei ajattele olevansa rikki. Se toimii edelleen luonnonlakien mukaan. Ilmakehä reagoi siihen, mitä sinne päästämme. Ekosysteemit reagoivat niiden elinolosuhteissa tapahtuviin muutoksiin.

Ongelmat ovat todellisia.

Mutta ajatus siitä, että kaikki on peruuttamattomasti pilalla, on jotain muuta.

Se on ajatus.

Ihmisen sotkut

Mieti sotkuista huonetta, johon on viikkojen mittaan kertynyt sikin sokin tavaraa, likaisia vaatteita, pölyä ja kaikenlaista epämääräistä sälää.

Sen tilanteesta voi olla monta mieltä. Voi kauhistella, syyttää sen asukkia, hävetä, ahdistua tai käyttää tuntikausia sen analysoimiseen, miten tähän oikein päädyttiin.

Huone ei kuitenkaan siivoudu ajattelemalla.

Jossain vaiheessa joku nostaa ensimmäisen tavaran lattialta.

Olemme ihmiskuntana käyttäneet valtavasti luovuutta maailman rakentamiseen. Olemme rakentaneet kaupunkeja, liikennejärjestelmiä, teollisuutta, teknologiaa ja kokonaisia talousjärjestelmiä.

Samalla olemme saaneet aikaan melkoisen sotkun.

Ehkä kiinnostava kysymys ei enää ole, olemmeko tehneet virheitä.

Olemme.

Kiinnostavampi kysymys on, millaisesta mielentilasta käsin ryhdymme korjaamaan niitä.

Ajattelun saastumisen ansa

Sydney Banks käytti ilmaisua contaminated thinking – saastunut ajattelu.

Hän kirjoitti:

“We must look past our contaminated thoughts to find the purity and wisdom that lies inside our own consciousness.”

Kirjassa Clarity Jamie Smart käyttää samaa vertauskuvaa kuvatessaan selkeyttä. Hänen yksinkertainen kaavansa kuuluu:

Selkeys = kapasiteetti – kontaminaatio.

  • Synnynnäinen kapasiteetti: Ihminen syntyy luonnostaan selkeyden, joustavuuden, läsnäolon ja hyvinvoinnin tilaan. Kun mielesi on selkeä, olet luonnostaan luova ja sopeutumiskykyinen.
  • Saastuminen (Ansa): Tämä tapahtuu, kun takerrut rutiininomaisiin ajatuksiin tai vanhentuneisiin ajatusmalleihin. Saastuminen sumentaa selkeän mielen tilapäisesti, aivan kuten ohi kulkevat pilvet peittävät auringon.
  • Emotionaalinen harha: Saastunut ajattelu ilmenee usein ajatuksena: ”Olen onnellinen/turvassa sitten kun X tapahtuu”. Se uskoo virheellisesti, että ulkoinen lopputulos on edellytys sisäisen tunteen saavuttamiselle.

Yhtälön ajatus ei ole, että meissä olisi jotain vialla tai että meidän pitäisi alkaa puhdistaa ajatuksiamme.

Päinvastoin.

Selkeys, luovuus ja kyky nähdä uusia mahdollisuuksia ovat olemassa meissä sisään rakennettuina. Ne vain peittyvät välillä oman ajattelumme alle.

Huoli, pelko ja epätoivo voivat tuntua niin todellisilta, että alamme katsoa niiden läpi koko maailmaa.

Silloin ajatus tästä ei enää selvitä ei tunnu ajatukselta.

Se näyttää tosiasialta.

Mieli osaa selkiytyä itse

Kuvaan joskus mieltä lumisadepallona. Kun palloa ravistaa, lumi kieppuu kaikkialla eikä sen läpi juuri näe. Mutta palloa ei tarvitse ravistaa lisää tai toiseen suuntaan, jotta lumi asettuisi takaisin paikalleen. Sille ei tarvitse tehdä mitään. Kun lopettaa ravistamisen, lumi alkaa laskeutua itsestään.

Mieli toimii hämmästyttävän samalla tavalla.

Meidän ei tarvitse analysoida jokaista pelkoamme, vaihtaa ajatuksiamme parempiin tai yrittää pakottaa itseämme optimistisiksi.

Ajattelu muuttuu, kun annamme sen rauhoittua. Ja kun se muuttuu, myös se, mitä pystymme näkemään, muuttuu.

Ongelma ei välttämättä katoa. Mutta suhteemme siihen voi muuttua täysin.

Maailma tarvitsee luovuuttamme

Tässä kohtaa ympäristökysymykset ja mielen toiminnan ymmärtäminen kohtaavat toisensa.

Maailmassa on valtavasti ratkaistavia ongelmia. Niihin tarvitaan politiikkaa, teknologiaa, tutkimusta, uusia toimintamalleja ja konkreettisia tekoja.

Kaikki nämä ratkaisut syntyvät lopulta ihmismielessä. Sama luovuus, jolla olemme rakentaneet nykyisen maailman, voi rakentaa myös jotain muuta.

Luovuus itsessään ei kuitenkaan kerro meille, mitä meidän pitäisi rakentaa.

Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuinka luovia olemme.

Vaan mihin käytämme luovuuttamme.

Maailma ei ole rikki

Ajatus siitä, ettei maailma ole rikki, ei tarkoita, ettei meidän tarvitsisi tehdä mitään.

Minulle se tarkoittaa melkein päinvastaista.

Maailman ei tarvitse näyttää toiveikkaalta, jotta voimme toimia. Kun oma ajattelumme selkiytyy, voimme nähdä jotain, mitä emme hetkeä aikaisemmin nähneet. Uusia vaihtoehtoja. Uusia ratkaisuja. Ehkä kokonaan uuden tavan katsoa ongelmaa.

Maailmassa on paljon siivottavaa.

Siksi tarvitsemme mahdollisimman selkeän mielen näkemään, mitä seuraavaksi kannattaa nostaa lattialta.

 


Kuva: Ihmisen sotkut – Lintuparat. Miisa Helenius.

Otin kuvan Länsiterminaalissa astuessani Tallinnan lauttaan.

Tags: Ilmastoahdistus, Ilmastohuoli, Ilmastonmuutos, Kolme periaatetta, Mieli, Ympäristö ja mieli, Ympäristö toivo, Ympäristöahdistus, Ympäristökasvatus

Muita mielenkiintoisia postauksia

keyboard_arrow_up