Luomme itse kokemuksemme ympäristökatastrofeista sisältä ulospäin…
Minulla itselläni meni tosi pitkään sen ymmärtämisessä, että se mitä ajattelen ja tunnen aikakautemme isoista ja haastavista ilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, luontokadosta, ei ole sama kuin, mitä oikeasti tapahtuu.
Ympäristökatastrofit ovat ihmiskunnan suurin haaste, ja ne ovat totta. Se, mitä ajattelemme ja tunnemme näistä ongelmista, vaihtelee riippuen ihmisestä ja ajankohdasta. Olet varmaan huomannutkin, että kaikki eivät ajattele niistä samalla tavalla kuin sinä? Jos olet huolissasi ilmaston muutoksesta, olet ehkä myös huomannut, että olet joskus enemmän huolissasi ja välillä jopa unohdat huolesi?
…ja se on todella huojentavaa.
Me jokainen luomme kokemuksemme kaikesta, myös maailman tilasta, itse, oman mielemme ja ajattelumme kautta. Kun tajusin tämän, minun maailmani muuttui. Samalla, kun oivalsin eron todellisuuden ja ajatusteni välillä, aloin myös nähdä, että menetämme suunnattoman potentiaalin ihmisiä, kestävää luovuutta, tuoretta ajattelua, inspiraatiota, uudistavaa johtajuutta, innovaatioita, iloa ja hyvää oloa, tämän yhden kulttuurisen viattoman väärinkäsityksen vuoksi. Sen, että uskomme, ulkoiset olosuhteemme määrittävät sen, mitä tunnemme ja miten voimme.
“Thought is not reality; yet it is through Thought that our realities are created. It is what we as humans put into our thoughts that dictates what we think of life.”
Sydney Banks
Huolimatta ajatusten todentuntuisuudesta, ne ovat aina kuviteltuja. Niillä ei ole massaa tai painoa. Niitä ei voi koskettaa, eikä säilöä. Ne ovat kuin saippuakuplia, jotka puhkeavat, kun yrität ottaa niistä kiinni. Kaikki ajatukset voivat muuttua ja ne yleensä muuttuvatkin. Siksi myös meidän tunnetilamme ja kokemuksemme elämästä voimuuttua. Olemme jokaisessa hetkessä vain yhden ajatuksen päässä hyvästä olosta.
On totta, että meidän on paljon helpompi nähdä joissain asioissa, että ajatukset ovat vain ajatuksia, kuin toisissa. On esimerkiksi helppoa sanoa lapselle, että mörkö sängyn alla on mielikuvituksen tuotetta. Useimmat meistä eivät yritä kontrolloida ajatuksiamme ja tunteitamme säästä. Yleensä osaamme erottaa asiat, joihin voimme vaikuttaa niistä, joihin emme voi vaikuttaa.
Kun taas voi olla, että joskus meidän on helpompi ja joskus vaikeampi nähdä esimerkiksi se, että teemme valinnan suuttua jollekulle aina ihan itse.
Luomme aina oman kokemuksemme todellisuudesta sisältä ulospäin, joka hetki ja liittyen ihan kaikkeen. Kun alamme nähdä tämän, se muuttaa kaiken.
“Your thoughts are like the artist’s brush. They create a personal picture of the reality you live in.”
Sydney Banks
Meidän pitää lopettaa itsemme ilmastonmuutoksella pelottelu
Se, että pelottelemme ympäristökatastrofeilla itsemme, ei johda oikeanlaisiin tuloksiin. Edelleen painotan, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat todellisia. Kuitenkin melkein kaikki mitä ajattelemme ja tunnemme niistä, on oman mielikuvituksemme tuotetta.
Jos olemme hirmumyrskyssä, metsäpalon keskellä tai tulvassa, ilmiö on ympärillämme olevaa todellisuutta. Muun ajan mielikuvamme näistä ilmiöistä syntyy esimerkiksi uutisten, elokuvien ja dokumenttien välittämien kuvien heijastuksina ajattelussamme.
Useimmiten juuri tässä hetkessä emme koe ilmastonmuutosta suoraan. Koemme ajatuksemme siitä, mitä on tapahtumassa ja mitä tulevaisuudessa saattaa tapahtua.
Ajatuksissamme pyörivät kuvat ovat siis oman mielikuvituksemme erikoistehosteosaston tuotosta.
Tämä onkin ongelman ydin ja haastavin kohta. Meidän tulee pystyä korjaamaan ympäristöongelmat, vaikka ne eivät juuri nyt ole hengenvaarallisia. Ne ovat jo nyt vaarallisia osalle ihmisistä, ja tulevaisuuden riskit kasvavat lämpenemisen myötä jos emme nyt tee oikeita asioita.
Totuus on, että emme koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo oikeasti tullessaan. Ahdistuneisuus, lamaannus, kyynisyys tai kieltäminen eivät ratkaise ongelmaa. Ne tuottavat ainoastaan pahaa oloa tässä hetkessä.
Me luomme tulevaisuutemme nyt
Kun tutustuin ymmärrykseen nimeltä kolme periaatetta, The Three Principles (3P), aloin ymmärtää, että omat huolestuneet ajatukseni, ovat vain ajatuksia, eivät absoluuttinen totuus. Samalla aloin nähdä niin paljon enemmän toivoa ja mahdollisuuksia. Tajusin, että olen aikaansaavampi, tehokkaampi ja vaikuttavampi, kun en käytä aikaani murehtimiseen. Pystyn suuntaamaan energiani, johonkin huomattavasti tärkeämpään. Ja tästä seurasi ajatus, että samaan pystyisi moni muukin. Esimerkiksi sinä?
Emme tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Juuri siksi sitä ei ehkä kannata päättää etukäteen mielessämme.
Meillä on tämä hetki. Tässä hetkessä voimme ajatella jotain, mitä emme ole ennen ajatelleet, tehdä jotain toisin ja alkaa rakentaa jotain uutta.
Me luomme itse tulevaisuutemme nyt. Olet ehkä huomannut, mutta sinulla ei tule koskaan olemaan muuta hetkeä. Aina on vain nyt. Siksi meidän pitää toimia nyt 😊. Mitä useampi meistä ymmärtää tämän, sitä enemmän meillä on toivoa.
”You are society. Change yourself and the world will change.”
Sydney Banks
Entä jos meidän ei tarvitse pelotella itseämme toimintaan?
Mitä kaikkea voisi tulla mahdolliseksi, jos käyttäisimme vähemmän energiaa tulevaisuuden pelkäämiseen ja enemmän sen luomiseen?
Kuva: Miisa Helenius
